Japanilaisella aterialla

Suupalat nostetaan lautaselta syömäpuikoilla, mutta riisikulho nostetaan käteen, vaikka riisi syödäänkin puikoilla.

Ateria aloitetaan laittamalla kädet yhteen, kumartamalla kevyesti ja sanomalla “itadakimasu“, joka tarkoittaa suoraan käännettynä “kiitollisuudella vastaanotan/syön”. Vapaamuotoisissa arkisissa tilanteissa käsiä ei välttämättä laiteta yhteen, mutta itadakimasu kuuluu joka tapauksessa kaikkiin ruokailutilanteisiin. Ilmauksella osoitetaan kunnioitusta ruoalle ja sen alkuperälle sekä kaikille, jotka ovat olleet osana ruoan saattamisessa pöytään: viljelijöille, kalastajille, ruoanlaittajille, jne. Se ei ole länsimaiseen tapaan toisille ruokailijoille osoitettu hyvän ruokahalun toivotus, vaan vertautuu pikemminkin ruokarukoukseen.

Ruoasta kiitetään sanomalla “gochisoosama deshita“, joka suoraan käännettynä tarkoittaa “se oli herkullista/juhla-ateria”. Ilmaus on hyvin samantapainen kuin itadakimasu, ja sillä osoitetaan kiitollisuutta ateriasta. Tuttavallisempi muoto kiitoksesta on “gochisoosama“.

Ateria aloitetaan ja lopetetaan yleensä yhdessä, vaikka nykyään säännöt ovatkin joustavia. Tavallisen perusaterian pääruoka on riisi. Sen lisäksi tarjolla on yleensä keitto (miso- tai kirkaslieminen suimono) sekä yksi tai useampia lisukkeita (o-kazu). Tavallisin lisukkeiden määrä on kolme. Tällaista ateriakokonaisuutta kutsutaan nimellä ichi-juu-san-sai, eli suoraan käännettynä yksi/keitto/kolme erilaista, jossa “yksi” viittaa riisiin.

Riisikulho ja keittokulho asetetaan ruokalijan eteen, lisukeastiat kauemmaksi. Ateria syödään myötäpäivään niin, että ensin otetaan riisiä, sitten lisuketta, sitten siemaistaan keittoa; otetaan jälleen lisuketta, riisiä, lisuketta, keittoa. Juomaa ei perinteisesti tarvita, sillä keitto toimittaa sen virkaa.

Riisikulho nostetaan ruokaillessa vasempaan käteen ja tuodaan lähemmäs suuta – kulho ei kuitenkaan kosketa huulia, vaan riisi syödään puikoilla. Riisiä saa yleensä pyydettäessä lisää (o-kawari).

Myös keittokulho nostetaan käteen: sattumat syödään puikoilla ja liemi hörpätään kulhon reunalta.

Lisukeastioita ei sen sijaan yleensä nosteta käteen, vaan sopivan kokoinen suupala tuodaan suuhun syömäpuikoilla. Jos pala on erityisen suuri, sen voi joko halkaista puikoilla tai palasta voi haukata ensin puolet ja kun suu on tyhjä, syödä loput. Joissakin tilanteissa, kun ateria jaetaan ruokailijoitten kesken, on kohteliasta nostaa ruokaa omalle lautaselle syömäpuikkojen paksumpaa päätä käyttäen. Perheen tai ystävien kesken se ei välttämättä ole kuitenkaan tarpeellista.

Aterian päätteeksi tarjotaan yleensä vihreää teetä. Jälkiruoat eivät kuulu perinteisesti japanilaiseen ateriaan, tosin joskus voidaan tarjota kauden hedelmiä.

Laajemmalla aterialla, esimerkiksi ravintolassa tai izakayassa, ruoat tuodaan pöytään yksi tai muutama laji kerrallaan. Tällöin riisi nautitaan vasta aterian lopulla, ennen teetä.

Muita hyviä tapoja

Japanilaisen ruokailuetiketin mukaan on kohteliasta syödä kaikki, mitä tarjotaan. Sillä osoitetaan kunnioitusta sekä ruokaa että ruoan valmistajaa kohtaan. Nirsoilua ei katsota hyvällä. Hyviin tapoihin kuuluu myös, että keho ei kosketa pöytää (pöytään ei nojata, ranne ei kosketa pöydän reunaa, jne.).

Riisiin ja syömäpuikkoihin liittyy tiettyjä sääntöjä. Syömäpuikkoja ei tule koskaan tökätä pystyyn riisikuppiin, eikä ruokailijan pidä antaa eikä vastaanottaa ruokaa puikoista toisiin. Nämä liittyvät kuolemaan ja hautajaisrituaaleihin. Syömäpuikoilla ei ole kohteliasta osoittaa toista, eikä puikkoja pidä heiluttaa ilmassa, vaikka keskustelu olisi  kuinka kiivasta. Ei ole myöskään hyvän tavan mukaista rummuttaa puikoilla pöytää eikä niitä pidä jättää roikkumaan suuhun.

Ennen vanhaan hyvänä tapana pidettiin hiljaisuutta ruokapöydässä. Nykyään tästä tavasta on kuitenkin luovuttu, ja keskustelu kuuluu myös ruokapöytään.